Neuvostoliiton viimeisen vapun iskulauseena oli “Yhtenäisyydessä voimamme”. Siitä puhe mistä puute. Muutama viikko oli mennyt siitä kun aloitin Kansan Uutisten Moskovan-kirjeenvaihtajana. Näin kirjoitin vuoden 1991 vapusta Kansan Uutisissa.
MOSKOVA
KU – KALLE KNIIVILÄ
Vappu sujui Moskovassa kriittisemmissä merkeissä kuin koskaan sitten lokakuun vallankumouksen. Viime vuonna presidentti Gorbatšov tosin buuattiin pois kunniapaikaltaan Leninin mausoleumin parvekkeelta,mutta siihen olivat syypäitä virallisen vappukulkueen perässä seuranneet vastamielenosoittajat, eivät puolueen paikalle kutsumat hallituksen ylistäjät.
Tänä vuonna puolue ei millään tavoin osallistunut vappumielenosoitukseen, jonka järjesti alusta loppuun Moskovan ammattiliittojen federaatio jonkinasteisessa yhteistyössä riippumattomien ammattiliittojen kanssa.
Sen sijaan demokraattinen puolue ja radikaalien kattojärjestö Demokraattinen Venäjä olivat kehottaneet kannattajiaan jättämään vapunvieton väliin, koska kaikkia mielenosoittajia vaadittiin hyväksymään virallisten ammattiliittojen iskulauseet.
Ammattiliittojenkaan iskulauseet eivät kuitenkaan olleet kovin mieltä ylentävää kuultavaa presidentti Gorbatšoville, joka oli kutsuttu seuraamaan mielenosoitusta perinteisesti Leninin mausoleumin parvekkeelta. Ammattiliittojen federaation puheenjohtajan Vladimir Štšerbakovin johdolla liittojen edustajat haukkuivat hallituksen talouspolitiikan pataluhaksi, koska se “ei suojaa työtätekevien etuja”.
Mielenosoittajien banderolleissa vaadittiin palkkojen vapauttamista ja elintärkeiden kulutustavaroiden rajuista hinnankorotuksista luopumista. Osa mielenosoittajista katsoi ratkaisun löytyvän palkkojen sitomisesta kuluttajahintaindeksiin.
Uudenlaisen yleisilmeen aikaansaamiseksi monet banderollit olivat sinisiä tai oransseja.Punaista ei näkynyt myöskään Punaisen torin laitojen jättiläisjulisteissa, jotka toivottivat työtätekeville rauhaa ja onnea kaikissa muissa sateenkaaren väreissä.
Oppi-isien kuvista oli virallisella taholla luovuttu täysin, Marxia tai Leniniä ei näkynyt sen enempää keskustan talojen seinillä kuin banderolleissakaan. Kulkueen häntäpään mukana Punaiselle torille ilmestyi kuitenkin pieni Stalinin kuvia kantava joukkio. Stalinin kannattajat vaativat valtion johtoa vastuuseen perustuslain vastaisista teoista ja kehottivat KGB:tä ryhtymään toimenpiteisiin vastavallankumouksen torjumiseksi. Mukanaan tuomallaan megafonilla stalinistit kajauttelivat virallisten puheiden lomaan vaatimuksia presidentti Gorbatšovin erosta.
Sekä virkapukuisia miliisejä että varsinkin siviilipukuisia turvallisuusmiehiä oli mielenosoittajien ympärillä ja seassa uskomaton määrä. Turvallisuusmiehet erotti muista katsojista tumman popliinitakin taskussa pullottava radiopuhelin ja heidän sotilaallisen kurinalainen toimintansa.
Koko Punaista toria ympäröi turvallisuusmiesten ja Kremlin rykmentin sotilaiden kaksinkertainen ketju. Punaiselle torille pyrkivien propuskat tarkastettiin ensimmäisen kerran metroasemalla, ja sen jälkeen viidenkymmenen metrin välein. Ainakin muutama sata Kremlin ulkopuolelta tuotua sotilasta näytti pitävän majaansa Punaisen torin nurkilla, ja loppumattomat sotilasketjut vartioivat Kremliin johtavien katujen varsia.
Jälleen kerran maanjäristyksen uhreiksi joutuneissa Kaukasian tasavalloissa vappua ei juhlittu. Itsenäiseksi julistautuneessa Gruusiassa toukokuun ensimmäisenä päivänä muistettiin maanjäristyksen uhreja ja liput olivat puolitangossa koko tasavallassa.
