Lukijakin on toimittaja
Tietoverkoista puhutaan paljon, mutta varsin harva tietää, mitä ne ovat ja mitä niillä tekee. Toistaiseksi useimmat käyttäjät ovat tietokonealan harrastajia tai ammattilaisia, mutta verkot ovat muuttumassa yhä käyttäjäystävällisemmiksi. Jo nyt tavallinen mattimeikäläinenkin voi lähettää sähköpostia puolueensa kansanedustajille tai käyttää kirjastojen atk-järjestelmiä kotoaan käsin.
VAASA (KU)
Tietoverkkoja Vaasan yliopistossa tutkiva Jari Perkiömäki on kiinnostunut verkoista, koska ne ovat täysin uusi ilmiö, aivan uudenlainen viestintäympäristö, joka on vasta muodostumassa.
Tällä hetkellä tietoverkot ovat vielä sen verran lapsenkengissään,että mukaan pääsy vaatii pientä opettelua. Yhteydenottotekniikassa voi olla vaikeuksia, modeemit ja salasanat ovat outoja käsitteitä. Silti vaivannäkö kannattaa.
Perkiömäkeä tietoverkoissa kiehtoo ennen kaikkea niiden maailmanlaajuisuus – tietoverkoista kattavin, Internet, toteuttaa käytännössä paljonpuhutun ajatuksen maailmankylästä.
– Verkko on kuin ikkuna tai ovi maailmankylään.
Verkon kautta voi ottaa sekä kahden- että monenvälisiä yhteyksiä koko maailmaan, voi jopa puhua kansainvälisestä treffipuhelimesta, vaikka lähes kaikki viestintä tapahtuukin toistaiseksi tekstimuodossa, kertoo Perkiömäki.
Ennen kaikkea liika teknisyys estää toistaiseksi ihmisten pääsyä verkkoon. Tietoverkkoliittymää ei voi ostaa valmiina paketissa, vaan vaaditaan oma-aloitteisuutta ja opettelua. Juuri teknisyys voi lannistaa ihmisiä, jotka eivät tekniikan takaa näe verkon todellista sisältöä.
Demokraatisempaa viestintää
Kun tekniikan asettamat esteet on voitettu, tietoverkot ovat Perkiömäken mukaan ällistyttävän demokraattinen viestintäympäristö. Verkkojen kautta monet ihmiset ovat välittömässä vuorovaikutuksessa keskenään. Kun joukkoviestimissä toimittaja päättää, mitä katsojille,kuulijoille tai lukijoille kerrotaan, tietoverkossa toimittajaa ei yksinkertaisesti ole. Lukijat ovat samalla toimittajia, kaikki ovat tasavertaisia.
Kansainvälisellä IRC-keskustelufoorumilla on joka hetki läsnä 2.000 – 3.000 eri kanaville ryhmittynyttä ihmistä. Aihepiireittäin jaoteltuja uusia keskustelukanavia voi luoda itse, ja niitä syntyy ja katoaa joka hetki.
Kahdenvälisissä yhteyksissä yhteydenottokynnys on sähköpostia käytettäessä paljon matalampi kuin tavallisesti, kertoo Perkiömäki. Kansainvälisesti tunnetulle asiantuntijalle ei ehkä tulisi soitetuksi,mutta sähköpostiviesti on helppo lähettää. Viestiin vastaaminen käy myös helposti, parilla napinpainalluksella, ja siksi vastaus jää harvoin tulematta.
Vaikka tietoverkkoviestintä on vielä varsin uutta, siihen on jo muodostumassa omia käyttäytymissääntöjä. Esimerkiksi kokonaisten sanojen kirjoittamista isoilla kirjaimilla pyritään välttämään, sitä pidetään lähinnä huutamisena. Vitsin perään voi muotoilla välimerkeistä hymyilevät kasvot, ettei vastaanottaja ota viestiä todesta ja polta päreitään.
Sopii tuppisuille suomalaisille
Kieli- ja kulttuurieroista johtuviin vaikeuksiin ei Perkiömäki kansainvälisessä Internet-verkossa ole törmännyt. Yhtenä syynä voi luonnollisesti olla se, että jo verkkoon liittymiseen vaaditaan kehittynyttä tietoliikenneverkkoa ja tietokoneen käyttömahdollisuutta sekä tiettyä osaamista. Tällöin monet mahdolliset käyttäjät ja kokonaiset maatkin jäävät automaattisesti verkon ulkopuolelle. Keskiafrikkalaisia tai kiinalaisia ei Internetissä paljonkaan tapaa, japanilaisia ja taiwanilaisia sen sijaan yhä enemmän.
Kielivaikeudet eivät Perkiömäen mukaan ainakaan suomalaisia tunnu estävän osallistumasta kansainvälisten keskusteluryhmien lähinnä englanninkieliseen jutusteluun.
– Suomalaiset pärjäävät hyvin tekstin kirjoittamisessa. Itse asiassa tämä yhteydenottotapa ehkä sopii erityisen hyvin suomalaiselle: voi jutella ummet ja lammet avaamatta suutaan lainkaan.
Vaikka suuri osa kansainvälisestä kanssakäymisestä Internetissä tapahtuukin englanniksi, on muillakin kielillä sijansa. Ruotsin-, saksan- ja ranskankielisiä keskusteluryhmiä ei tarvitse pitkään etsiä, ja halukkaat voivat vaihtaa ajatuksia myös esperantoksi tai vaikkapa kiinaksi. Ellei aihepiiriltään tai kieleltään sopivaa keskusteluryhmää kuitenkaan löydy, voi aina perustaa omansa.
Päätähuimaavaa kehitystä
Tietoverkot laajenevat yhä kiihtyvällä nopeudella, ja Jari Perkiömäki hymähtää kysymykselle siitä, millaisia verkot ovat kymmenen vuoden kuluttua.
– Kunpa osaisi sanoa edes, mitä ensi vuonna tapahtuu.
Yksi selvä kehityssuuntaus on kuitenkin verkkojen muuttuminen yhä käyttäjäystävällisemmiksi. Hajautetut tietopalvelut yhdistyvät, ja käyttäjällä on pian ruudullaan valittavissa kaikki haluamansa palvelut ilman komentosanojen opettelua ja tietotekniikkaan perehtymistä.
– Vuosi-pari sitten vain harvat ja valitut tiesivät, mistä osoitteesta tämä tai tuo tieto läytyy, nyt tekninen kynnys on mataloitumassa. On meneillään murrosvaihe, painopiste on siirtymässä teknisestä osaamisesta sisältöön. Se onkin välttämätöntä, jos halutaan edistääuuden viestintäkulttuurin leviämistä.
Perkiömäki ei silti usko, että tietoverkot ja muu uusi tekniikka voi syrjäyttää muita tiedonsiirtomenetelmiä. Eri tiedotusvälineet lähinnä täydentävät toisiaan, ja Perkiömäen mukaan olisi kurjaa, jos lehtiä, radiota ja televisiota ei olisi.
– Lehdellä on fyysinen ulottuvuus, siihen voi koskea ja lehti pysyy aina lehtenä. Tietokone taas on laite jolla ei varsinaisesti ole omaa olemusta. Se voi muuttua kirveeksi, sahaksi tai lapioksi, mutta itsessään se ei ole mitään. Tietokoneen voi jopa muuttaa televisioksi, ja silloin lupatarkastaja ei saa kiinni…
Kaupallisuus tulee verkkoonkin?
Tietoverkkojen kautta voi käydä selaamassa esimerkiksi Oulun yliopiston kirjaston luetteloa, tai Cambridgen, ja toistaiseksi kaikki palvelut ovat lähes ilmaisia. Kaupallisuus on Internetissä pitkään ollut tabu, ja yhdysvaltalaisen lakimiehen verkon kautta miljoonille käyttäjille lähettämä mainos aikaansai muutama viikko sitten vastalauseiden aallon. Lakimiehen verkkoyhteys katkaistiin, mutta hän on ilmoittanut vaativansa miljoonakorvauksia, ellei yhteyttä palauteta.
Onkin varsin mahdollista, että koko verkko tulevaisuudessa jakautuu ilmaispalveluihin ja kaupallisten käyttäjien maksullisiin yrityspalveluihin. Jo nyt suuri yhdysvaltalainen kirjakauppa sallii rekistereidensä selaamiseen ja kirjatilausten teon verkonkautta, ja muitakin merkkejä kaupallistumisesta on näkyvissä.
Suomessa joihinkin periaatteessa julkisessa käytössä oleviin tietokantoihin, esimerkiksi yliopistokirjastojen yhteiseen luetteloon, pääsee verkon kautta vain salasanan avulla. Tämä voi Perkiömäen mukaan viitata siihen, että palveluita ehkä tulevaisuudessa aiotaan maksullistaa.
KALLE KNIIVILÄ
Mitä tietoverkko tekee?
Sähköposti on tietoverkkojen tarjoamista tiedonsiirtomahdollisuuksista yksinkertaisin ja selväpiirteisin.Tietokoneella kirjoitettu teksti voidaan verkkojen kautta vaivatta lähettää yhteen tai useampaan sähköpostiosoitteeseen. Vastaanottaja lukee viestin oman tietokoneensa ruudulta, kirjoittaa vastauksen, ja lähettää sen napinpainalluksella.
Kokousalueet eli uutisryhmät ovat aihepiireittäin ryhmiteltyjä sähköisiä ilmoitustauluja. Kokousalueet ovat kuin sanomalehtien yleisönosastoja, mutta niihin tulevia viestejä ei kukaan valikoi. Huuhaata varten on omat huuhaaryhmänsä, joten muissa ryhmissä pysytellään periaatteessa asialinjalla. Ryhmiä on paikallisia, maan-ja maailmanlaajuisia, viimeksi mainitut ovat useimmiten mutta eivät aina englanninkielisiä. Keskustelunaiheet vaihtelevat YK:n rauhanturvatoimista kissoihin tai Elvikseen.
Keskustelufoorumi (IRC): Monenvälinen keskustelu eri aihepiirien mukaan valituilla kanavilla tapahtuu reaaliajassa. Foorumilla on joka hetki läsnä tuhansia keskustelijoita.
Tiedonhankinta, joka on tietoverkkojen tarjoamista palveluista ehkä hyödyllisin, voi tapahtua monin eri tavoin. Maailmanlaajuisen Internetin kautta käyttäjällä on pääsy maailman suurimpien kirjastojen luetteloihin ja suuriin ohjelmakirjastoihin. Verkon kautta voi maksutta kopioida itselleen tekstitiedostoja. Ongelmana on lähinnä tarjolla olevan tiedon valtava määrä. Uudet käyttäjäystävällisemmät ohjelmat helpottavat tarvittavan tiedon löytämistä.
KALLE KNIIVILÄ
Kansan Uutiset 1994-05-10
