Mitäs me rasistit

Tiina Rosenberg, tämä radikaali ruotsinsuomalainen feministiprofessori, on jotenkin hiipunut pois valtakunnan julkisuudesta sen jälkeen kun hän sai professuurin täältä kaukaisesta Lundin pikkukaupungista. Toimittajien oma sisäpiirin kerho Publicistklubben Malmössä oli kuitenkin ottanut hänet houkutuslinnuksi paneeliin kun tässä joku päivä sitten keskusteltiin lehdistön vapaudesta ja vastuusta. Tiina Rosenberg esiteltiin moraalittoman lehdistön uhrina, mutta ei hän ihan yksiselitteisesti uhrin rooliin tuntunut sopivan.

Rosenberg lennätti kyllä muutaman oikein tulikivenkatkuisen kommentin häntä vainonneiden lehtimiesten niskaan, mutta samalla hän totesi, ettei niinsanottu mainstream-lehdistö häntä oikeastaan kiinnosta pätkääkään. Toisin kuin vaihtoehtoinen lehdistö, mainstream eli siis tavalliset lehdet, televisio ja radio ovat nimittäin lähtökohdiltaan homofobisia ja rasistisia.

[tehoste: lyhyt ote Tiina Rosenbergin puheesta]

Niin, vielä kerran: valtamedia on homofobista ja rasistista, siksi siitä ei kannata välittää pätkääkään.

Voisi kuvitella että sisäpiirin kerhossa enemmistönä olevat valtamedian edustajat olisivat yksissä tuumin nousseet vastustamaan tällaista väitettä, mutta ei. Muutama kiusaantunut naurahdus ja aiheen vaihto olivat paneelin ja salin ainoat reaktiot.

Kun en kerran itsekään ruvennut vaatimaan tarkempia selityksiä, täytyy kai sitten yrittää vain arvailla mitä Tiina Rosenberg tällä oikein tarkoitti. Mahtaisivatko esimerkiksi Jyllandspostenin julkaisemat Muhammedin kuvat olla esimerkki tästä valtamedian tendenssistä? Yhdessä kuvista Muhammed seisoo pilven reunalla ja yrittää pysäyttää paratiisiin pyrkivien itsemurhapommittajien tulvaa – paratiisin viattomia neitsyitä ei enää riitä kaikille, hän valittaa. Toisessa kuvassa Muhammedilla on pommi turbaanissaan, ja kolmannessa sarvilta näyttävä pyhimyskehä.

Oikeasti en tiedä mitä mieltä Tiina Rosenberg on Jyllandspostenin pilakuvista. Eikä se mitään, mutta kun en ole ihan varma edes siitä mitä mieltä itse olen. Koko juttuhan sai alkunsa siitä, että tanskalaisella islamista ja Muhammedista kertovan ihan asiallisen lastenkirjan tekijällä oli vaikeuksia löytää kuvittajaa kirjalleen, koska piirtäjät pelkäsivät joutuvansa vaikeuksiin. Ahaa, ajattelivat silloin Jyllandspostenin toimittajat, piirtäjät pelkäävät muslimeja, siitä pitää kertoa. Ja niin tietysti pitääkin, vapaan lehdistön periaatteiden mukaan.

Kukaan tanskalaisista toimittajista ei kumminkaan aavistanut millaisia kauaskantoisia seuraamuksia pilakuvien julkaisemisella voisi olla, ja siksipä heitä voisi ehkä yhtä hyvin torua tyhmyydestä kuin kehua sananvapauden puolustamisesta.

[Svoboda]

Sen mitä mielipiteen vapaus tarkoittaa huomaa vasta kun yrittää uida vastavirtaan, laulaa pietarilainen kulttibändi Leningrad. Näinhän se on. Bändin nokkamies Sergei Šnurov kertoo saanensa idean tähän kappaleeseen nimeltä Svoboda, eli Vapaus, lukiessaan telkien taakse pannun venäläisen miljardöörin Mihail Hodorkovskin kirjoittamaa lehtiartikkelia. Hodorkovski tosiaan yritti uida vastavirtaan kun ei suostunut presidentti Putinin paijattavaksi vaan sijoitti rahojaan kaikenmaailman demokratiaprojekteihin ja oppositiopuolueiden tukemiseen.

Mutta entäs Jyllandsposten ja mielipiteen vapaus? Yrittikö Jyllandspostenin kultturitoimitus uida vastavirtaan kun se julkaisi sittemmin maailmankuuluiksi tullet pilakuvat? Ei se vastavirta ainakaan kovin vuolasta ollut niin kauan kun oltiin tanskalaisessa ankkalammikossa. Kun jouduttiin väljemmille vesille, tanskalaiset olisivat ehkä mieluusti jo kääntäneet veneensä kokan kotiinpäin.

Täysin tietoisesti myrskyisille vesille lähti sen sijaan jordanialaisen al-Shihan-lehden toimittaja Jihad Momani, joka julkaisi lehdessään kolme Jyllandspostenin kuvista ja uskalsi kysyä mikä islamia oikeastaan loukkaa enemmän, muutama piirros vai se että joku islamin nimeen vannoen räjäyttää itsensä ilmaan yhdessä kokonaisen hääseurueen kanssa, niin kuin Jordanian pääkaupungissa Ammanissa on tapahtunut. Potkut tuli ja kolmen vuoden vankilatuomio on lähellä, mutta hattua täytyy nostaa. Jihad Momani jos kukaan on vapaa mies vaikka telkien takana jo istuukin.

Vastavirtaan voi uida monella tavalla, ja kukaan ei ole oikeassa pelkästään siksi että ui vastavirtaan, ei Jyllandsposten, ei Tiina Rosenberg enkä varsinkaan minä itse. Mutta sananvapauteen sisältyy myös oikeus puhua julkisesti läpiä päähänsä. Sen joka haluaa olla vapaa on opittava sietämään myös muiden vapautta.

[Juice: Viimeinen kylähullu]

Sisuradio, helmikuu 2006