Kaikki ovat tietysti huomanneet, että meneillään on monikulttuurivuosi… Ai että ette ole huomanneet? Mitenkäs se on mahdollista? Hallitushan julisti jo viime vuonna, että vuosi 2006 tulee olemaan monikulttuurinen. “Vuodesta 2006 alkaen etninen ja kulttuurinen moninaisuus julkisesti rahoitetussa kulttuuritarjonnassa tulee kasvamaan”, ilmoitti hallitus nettisivullaan. Tosin itse nettisivu ei ole mitenkään monikulttuurinen, se on ainoastaan ruotsinkielinen, ja sanaa “kieli”, tai siis tietysti ruotsiksi “språk”, sitä ei ministeriön monikultturisivulla mainita kertaakaan.
Vaan totta puhuakseni täytyy kyllä sanoa, että koko monikulttuurivuosi on minultakin päässyt aivan unohtumaan. Alkuvuodesta ajattelin, että voisin siitä mainita Sisuradiossa, mutta tulin sitten siihen tulokseen että pitää ensin katsoa miten tämä hallituksen monikulttuurisatsaus käytännössä näkyy. Niin vähän on näkynyt ettei ole ainakaan minulle sen koommin tullut mieleenkään. Mutta eihän hätä ole tämän näköinen. Monikulttuurivuodella on ihan oma laaja nettisivusto, josta löytyy kaikki tieto menneistä ja vielä tulossa olevistakin tapahtumista.
Meitä kiinnostaa tietysti ennen kaikkea se, miten monikulttuurivuosi on noteerannut ruotsinsuomalaisen kulttuurin, joten kirjoitetaanpa sivuston omaan hakukoneeseen “finsk”. Ruotsiksi, sillä monikulttuurivuoden nettisivusto on tietysti vain ruotsinkielinen. Jaa, onhan täällä nappi jossa lukee “in English”.
Mutta entäs nyt? Sana “finsk” löytyy monikulttuurisivustolta tismalleen nolla kertaa. Sama on tulos myös sanalla “sverigefinsk”. “Kontrollera att du stavat rätt”, kehottaa hakukone. Mitenkähän se pitäisi tavata että kone ymmärtäisi? S-v-e-n-s-k ehkä?
Sana “minoritet” on sentään mainittu monikulttuurisivustolla. Yhteensä kuusi kertaa. Kolme kertaa hallituksen viimevuotisissa selostuksissa siitä, mihin monikulttuurivuodella pyritään. Ja yhden kerran linkkilistassa.
Kaksi tapahtumaa joilla on jotakin tekemistä kansallisten vähemmistöjen kanssa sentään jää käteen. Vähemmistökielinen laulukilpailu Östersundissa on niistä yksi, mutta se olisi järjestetty ilman monikulttuurivuottakin. Ja se toinen ja viimeinen on 27. päivä tätä kuuta Tukholman Suomi-instituutissa järjestettävä konferenssi vähemmistöjen kulttuureista Ruotsissa. Konferenssissa on tarkoitus pohtia muun muassa sitä, miten Ruotsin päättäjät suhtautuvat vähemmistökulttuuriin ja vähemmistöjen järjestöihin. Siinä sitä onkin pohtimista. Olisiko ehkä voinut pohtia jo ennen monikulttuurivuoden alkua?
No hyvä on, kansalliset vähemmistöt on monikulttuurivuoden tapahtumissa unohdettu, mutta miten on kielten laita? Tyhmempi voisi luulla, että kieli ja kulttuuri liittyvät jotenkin yhteen, ja että monikulttuurivuoden tapahtumissa olisi näin ollen kiinnitetty huomiota kielten moninaisuuteen ja muihin Ruotsissa puhuttaviin kieliin kuin ruotsiin. Näinköhän? Kokeillaanpa.
Sana “språk” antaa viisi osumaa. Yhdessä tekstissä Upsalan taidemuseo arvelee, että jatkossa kenties voitaisiin järjestää opastusta muillakin kielillä kuin ruotsiksi. Toisessa Gottsundan tanssi ja teatteri kertoo panneensa ilmoituksia erikielisiin lehtiin. Ja sitten täysosuma. Yhdessä tekstissä kerrotaan, että Ruotsin kirjailijaliitto aikoo monikulttuurivuoden puitteissa ja valtion tuella järjestää seminaareja, joissa tuodaan esille Ruotsissa asuvia, ulkomailla syntyneitä kirjailijoita, jotka kirjoittavat muulla kielellä kuin ruotsiksi.
Niinpä tietysti. Jos kirjailija on syntynyt ulkomailla on luonnollista että hän kirjoittaa ulkomaankielellä, kun kerran ei ruotsia kunnolla osaa. Sellaisia kirjailijoita pitää toki tuoda esille. Mutta entäs jos vääräkielinen kirjailija on epäonnekseen sattunut syntymään Ruotsissa? Ei voi mitään. Ruotsalaiset puhuvat ruotsia, senhän kaikki tietävät.
Jos nyt sitten taas joku Bengt Pohjanen on syntynyt Pajalassa, hänen pitää tietysti sanoa sanottavansa ruotsiksi. Ja ellei hän itse tätä käsitä vaan pelkkää itsepäisyyttään kirjoittaa suomea, meänkieltä tai jotakin muuta käsittämätöntä mongerrusta… tai siis… kansallista vähemmistökieltä… niin, silloin hän ei tietenkään ole sopiva vieras monikulttuuriseminaariin. Ymmärtäähän sen nyt tyhmempikin, että monikulttuuri tulee muista maista, kun taas Ruotsissa on vain yksi kulttuuri.
Vaan kenen mahtaa olla vika kun kansallisten vähemmistöjen olemassaolo on kokonaan unohdettu monikulttuurivuoden ohjelmassa? Yllätys yllätys, kansallisten vähemmistöjen itsensä tietenkin, kenenkäpä muun.
Monikulttuurivuoden koordinoija Yvonne Rock arveli heinäkuussa Sisuradion haastattelussa, että kansalliset vähemmistöt voisivat hyvinkin päästä monikulttuurivuoden kautta näkyviin, mutta kaikki riippuu näitä ryhmiä edustavien kulttuurityöntekijöiden omasta aktiivisuudesta. Niinpä niin. Kukapa se kissan hännän nostaisi? Mutta… mihin silloin sitä monikulttuurivuotta tarvittiin?
