Putin on puhunut

Putinin ilmoitus maanantain puoluekokouksessa oli vuoden poliittinen tapaus Venäjällä. Nyt tiedämme senkin, miksi Putin vaihtoi hallituksen: valmistaakseen maaperää tälle ilmoitukselle.

Vuosikausia kremlologit ovat tuijottaneet kristallipalloihinsa saadakseen selville, mitä Putin aikoo tehdä vuoden 2008 presidentinvaalien jälkeen, ja kuka saattaisi nousta presidentin paikalle hänen jälkeensä. Nyt saimme vastauksen ensimmäiseen kysymykseen, ja tiedämme myös, että toisella kysymyksellä ei enää ole merkitystä. Putinin mielestä on nimittäin mahdollista, että hänestä itsestään voisi tulla pääministeri. Se, mikä Putinin mielestä on mahdollista, yleensä myös tapahtuu. Silloin ei liene suurempaa väliä sillä, kuka presidentin paikalle päätyy, mutta Putinin juuri valitsema pääministeri Viktor Zubkov sopisi varmaan hyvin.

Maanantain puoluekokous oli tarkkaan ohjattu näytelmä, ja toi monen mieleen NKP:n puoluekokoukset 80-luvun alussa. Olipahan ainakin työläisnainen tekstiilitehtaalta puhujapöntössä pyytämässä rakasta Vladimir Vladimirovitshia jatkaamaan presidentin paikalla, sillä hänen aikanaan kaikki on mennyt oikeaan suuntaan. Eikä tekstiilityöläinen toki ollut ainoa tällä asialla. Niin, valtapuolueen nimi on kyllä nykyään Yhtenäinen Venäjä, eikä puolueettomuutta tärkeänä pitävä Putin ole sen jäsen, vaikka itse puolueen perustikin.

Ties kuinka monetta kertaa Putin ilmoitti vastustavansa perustuslain muuttamista niin että hän voisi jatkaa presidenttinä. Tällä kertaa hän onnistui jopa veistämään vitsin, vaikkei kukaan uskaltanutkaan nauraa: “Perustuslain muuttaminen yhden ainoan henkilön vuoksi, vaikka itse täysin luotankin kyseiseen henkilöön, se ei olisi oikein.”

Mutta sitten tuli pommi: Putin ei liity puolueeseen, mutta suostuu Yhtenäisen Venäjän ykkösnimeksi joulukuun parlamenttivaaleissa. Sen lisäksi hän pitää “realistisena ajatuksena” sitä, että hän itse voisi olla pääministeri maaliskuun 2008 presidentinvaalien jälkeen. Näin on Venäjän poliittinen kurssi lyöty lukkoon tuleviksi vuosiksi.

Putin on Venäjän suosituin poliitikko – kukaan muu ei ole edes samassa sarjassa. Kansansuosio johtuu osin valtion ohjaamista, Putinille suitsuttavisa tiedotusvälineistä, mutta suurelta osin myös siitä suhteellisesta vakaudesta ja talouden noususta, joista Venäjä on hänen kahdella presidenttikaudellaan saanut nauttia – 1990-luvun kaaokseen verrattuna ero on selvä. Nyt nyökkynukkepuolue Yhtenäinen Venäjä saa taakseen koko sen poliittisen pääoman, jonka Putin enemmän tai vähemmän reiluin keinoin on kahdeksassa vuodessa kerännyt. Sen pääoman tuella puolue saanee kaksi kolmasosaa paikoista duumassa.

Sen jälkeen ei kukaan sano ei, jos Putin haluaa pääministeriksi, ja itse hän on jo sanonut kyllä. Mukaansa hallitukseen hän ottaa tietysti oman väkensä nykyisestä presidentinkansliasta, ja kuinka ollakaan: hallitus saa oikeaa valtaa, jota sillä ei ole ollut sitten syksyn 1999. Silloinkin pääministerin nimi oli Vladimir Putin. Sillä kertaa Putinin nimitti seuraajaehdokasta etsinyt Jeltsin. Nyt Putin tekee sen itse.

Yksi ja toinen kremlologi Venäjällä ja Venäjän ulkopuolellakin voivottelee nyt: Putin jää valtaan, jatkaa auktoritäärisellä kurssillaan, Venäjä ei saa oikeaa demokratiaa, suurvaltaretoriikka ja tiedotusvälineiden yhdenmukaistamispolitiikka jatkuu. Niin asia tietysti varmaan onkin. Mutta sopii kysyä, mikä olisi voinut olla vaihtoehto? Ja oliko mitään vaihtoehtoa olemassakaan?

Jos Putinista tosiaan tulee pääministeri ja Venäjän hallitus saa ihan oikeasti valtaa, tarkoittaa se myös, että ensimmäistä kertaa pitkään aikaan todellinen valta, tai osia siitä, siirtyy Kremlin ja presidentinkanslian hämäriltä käytäviltä julkisemmalle poliittiselle näyttämölle. Se voi tuskin olla huono asia.

Silti ei kannata kuvitella, että Venäjä yhtäkkiä voisi muttua parlamentaariseksi tasavallaksi. Venäjältä puuttuu täysin aito, avoin kilpailu poliittisten voimien välillä. Politiikan linjat päätetään kabineteissa, ja niihin päätöksiin ei kansalla ole sananvaltaa. Duumalla ei nyt ole valtaa muuhun kuin Putinin ehdotusten hyväksymiseen, ja niin on asia myös jos Putinista tulee pääministeri. Duuman puhemies ja Yhtenäisen Venäjän puheenjohtaja Boris Gryzlov määritteli jo pari vuotta sitten parlamentin paikan Venäjän poliittisessa elämässä lauseella, josta tuli lentävä heti kuin hän oli suunsa sulkenut:

– Parlamentti ei ole mikään paikka keskusteluille.

Lisää aiheesta:

Dela detta:

Relaterade

Av Kalle Kniivilä