Lähdekritiikin merkityksestä

Kaikki tietävät, että Vladimir Putin on kotoisin Pietarista, ja että hän on tuonut mukanaan valtaan uskomattoman määrän vanhoja pietarilaisia opiskelukavereitaan, työkavereitaan, mökkinaapureitaan ja muuten vain mukavia pietarilaisia. Tarjolla on kuitenkin ollut varsin vähän tilastotietoa siitä, kuinka suuri tämän Pietarin mafian osuus Venäjän valtaelimissä oikein on. Siksi kiinnostuin, kun Helsingin Sanomat mainitsi vasta ilmestyneestä kirjasta, jossa listattiin Venäjän vallanpitäjiä kotipaikan mukaan.

Valitettavasti kävi kuitenkin ilmi, että lista ei ollut pelkästään sattumanvaraisesti kokoonkyhätty, vaan ennen kaikkea virheellinen. Presidentti Putinilla on omat edustajansa kaikissa seitsemässä “federaatiopiirissä”, jotka hän aikanaan itse loi siirtääkseen valtaa kuvernööreiltä itselleen, ja kaikki seitsemän ovat listan mukaan pietarilaisia. Kiinnostavaa. Tai olisi, jos pitäisi paikkansa.

Hesari kirjoitti perjantaina näin:

Susiluoto tekee puolestaan havainnon, kuinka Venäjän presidentinhallinto on perinyt Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitean tehtävät ja kaikkivoivan roolin, konttoria myöten. Susiluodon oivallus on listata 31 keskeistä vakanssia haltijoineen presidentin lähipiiristä lähtien ja merkitä perään heidän alkuperäinen kotipaikkansa.
Listassa on 29 Leningradia ja kaksi Petroskoita. Presidentti ja kotikylän pojat pyörittävät maata.

Juttu on täällä ja käsittelee mm. kirjaa nimeltä Venäjä, kovan linjan energiajätti. Kirjaa en ole vielä nähnyt, mutta lista alkoi kiinnostaa, joten kyselin vähän, ja sain tietää (kiitos, Tapani!), että lista on mukana Ilmari Susiluodon kirjoittamassa kappaleessa “Putinin miehet”. Lista esitellään kirjassa näin:

On tärkeää huomioida myös Leningradiin läheisesti liittyneen Petroskoin ja Karjalan tasavallan suunta. Sieltä sai alkunsa KGB:n päälliköksi ja sitten koko Neuvostoliiton johtajaksi kohonneen Juri Andropovin ura. Mainitsen tämän vain siksi, että akseli Pietari-Petroskoi näyttelee hämmästyttävää roolia myös tämän päivän Kremlin keskeisimmissä valta-asetelmissa, sisäministeriön, FSB:n ja armeijan suhteissa.

Ohessa keskeisimpiä pietarilaisia ja petroskoilaisia tämän päivän Kremlissä.

Tämän jälkeen sitten seuraa alla oleva lista:

PRESIDENTTI JA LÄHIPIIRI
Putin, Vladimir – Leningrad
Zubkov, Viktor – Leningrad
Setšin, Igor – Leningrad
Medvedev, Dmitri – Leningrad
Ivanov, Sergei – Leningrad

TURVALLISUUSRYHMÄ
Ivanov, Sergei, varapääministeri, puolustusministeri – Leningrad
Patrušev, Nikolai, FSB:n päällikkö – Petroskoi
Nurgalijev, Rashid, MVD, sisäministeri – Petroskoi

FINANSSIRYHMÄ
Kudrin, Aleksei – Leningrad
Tšubais, Anatoli – Leningrad
Illarionov, Andrei – Leningrad

ENERGIARYHMÄ
Tšubais, Anatoli (sähkö) – Leningrad
Medvedev, Dmitri – Leningrad
Setšin, Igor – Leningrad

SOTATEOLLISUUS JA ASEKAUPPA
Klebanov, Ilja – Leningrad
Ivanov, Sergei – Leningrad
Naryškin, Sergei – Leningrad

ASEVOIMAT
Ivanov, Sergei – Leningrad
Serdjukov, Anatoli – Leningrad

LIIKENNE
Jakunin, Vladimir (rautatiet) – Leningrad

TIEDERYHMÄ
Fursenko, Andrei – Leningrad
Alferov, Žores – Leningrad

SVJASISTIT, TIETOLIIKENNE-EKSPERTIT
Reiman, Leonid, viestiministeri – Leningrad

EDUSTUSLAITOS
Presidentin miehet duumassa ja federaationeuvostossa, kamarien puhemiehet
Gryzlov, Boris – Leningrad
Mironov, Sergei – Leningrad

FEDERAATIOPIIRIEN JOHTAJAT
Kvašnin, Anatoli (Siperia), kenraali – Leningrad
Rapota, Grigori (eteläinen), SVR – Leningrad
Konovalov, Aleksandr (Volga) – Leningrad
Klebanov, Ilja (luoteinen) – Leningrad
Latyšev, Pjotr (Ural), kenraalieversti – Leningrad
Poltavtšenko, Georgi (keskinen) – Leningrad
Safonov, Oleg (Kaukoitä), kenraaliluutnantti – Leningrad

Erikseen on mainittava Putinin edustaja Kaukasuksella Dmitri Kozak (Leningrad), jota on
pidetty myös yhtenä Putinin seuraajaehdokkaana.

Listalla on siis 25 nimeä – tai 26, jos mukaan lasketaan myös Kozak joka on “erikseen mainittava”.

Sergei Ivanov mainitaan kolme kertaa, Dmitri Medvedev, Igor Setšin, Ilja Klebanov sekä Anatoli Tšubais kaksi kertaa. Tästä tulee 6 lisämainintaa, ja summaksi 31 (tai 32) mainintaa.

Hesarin toimittaja oli laskenut mainintakerrat, ei henkilöiden määrää. Mutta ennen kaikkea hän tuntuu vetävän yhtäläisyysmerkin “presidentinhallinnon” (jota ehkä voisi selvyyden vuoksi kutsua presidentinkansliaksi) ja presidentin lähipiirin välille. Hesarin jutun perusteella olin toivonut, että listalla olisi ollut jonkin tarkkaan määritellyn piirin jäseniä, jolloin siitä olisi voinut tehdä tilastollisia johtopäätöksiä, mutta näin ei näköjään ole, listalle on kai sitten vain poimittu Pietarin seudulla opiskelleita Putinin lähipiirin miehiä. Kiinnostavaa, mutta ei varsinaisesti mikään oivallus, kuten Hesari väittää.

Ainoa tarkkaan määritelty isompi joukko tällä listalla ovat presidentin edustajat federaatiopiireissä. (Listalla “federaatiopiirien johtajat”.) Näitä edustajiahan on seitsemän, ja kaikki seitsemän olisivat listan mukaan Leningradin porukkaa. Ja siihen päälle sitten Kozak, Leningradissa opiskellut hänkin, joskin syntyjään Ukrainasta. Tämä tilasto oli kyllä minullekin aikamoinen oivallus – tosin en tiedä kuinka suuri merkitys näillä presidentin edustajilla nykyisin on, kun kuvernöörinvaalit on lakkautettu.

Mutta mahtaakohan sentään pitää paikkaansa, että nämä kaikki olisivat leningradilaisia? Esimerkiksi Latyšev on Kremlin virallisen sivuston mukaan syntynyt Ukrainassa, opiskellut Omskissa, toiminut sittemmin Permissä ja Krasnodarissa vuoteen 1994. Mihinkäs se Leningrad mahtuu?

Katsotaanpa järjestyksessä varmuuden vuoksi.

1. Poltavtšenko: Syntynyt Bakussa, mutta Leningradin miehiä aina vuodesta 1976. KGB-väkeä.
2. Kvašnin: Syntynyt Ufassa, Kurganin kaupungin konetekniikan laitos 1969, Malinovskille nimetty panssarivoimien sotilasakatemia Moskovassa, sitten NL:n asevoimien pääesikunnan sotilasakatemia samassa kaupungissa.
3. Konovalov: Syntynyt, kasvanut ja koulunsa käynyt Leningradissa.
4. Klebanov: Leningradin miehiä hänkin.
5. Latyšev: Ukrainan ja Siperian poikia.
6. Rapota: Syntynyt ja opiskellut Moskovassa. KGB:n palveluksessa vuodesta 1966.
7. Safonov: Syntynyt Uljanovskissa, Moskovan KGB-koulu.

Eli seitsemästä presidentin edustajasta federaatiopiireissä tasan kolme on Leningradista, eivät suinkaan kaikki seitsemän.

Jaa, ja se Petroskoi. Tataari Nurgalijev on kyllä opiskellut siellä, vaikka onkin syntynyt ihan muualla. Patrušev on syntynyt, kasvanut ja opiskellut Leningradissa, Petroskoissa hän oli kai vai pari vuotta turvallisuusministerinä, 1992-94. Niin että siinä se Pietarin-Petroskoin akseli.

Ja tämän listan otsikkona oli siis “Ohessa keskeisimpiä pietarilaisia ja petroskoilaisia tämän päivän Kremlissä.” Vaan eiväthän nämä edes istu Kremlissä. En tiedä kuinka paljon kirjan muuhun sisältöön voi luottaa, kun presidentin seitsemästä edustajastakin neljä menee pieleen.

Asiasta kolmanteen, Litvinenko muuten väittää kirjassaan ФСБ взрывает Россию (FSB räjäyttää Venäjää), että Patruševin siirto Karjalasta Moskovaan 1994 oli tälle onnenpotku, koska hänen epäiltiin sekaantuneen puun salakuljetukseen. Litvinenko tosin puhuu visakoivun (“karjalaisen koivun”) salakuljetuksesta, mikä kyllä kuulostaa aika kummalta. Mutta kai tämä Litvinenkon kirja on vähintään yhtä luotettava kuin edellä mainittu pietarilaislista.

Vaan mistäpä sen tietää. Ehkä liioittelen, ja luotettavan Editan kustantama Venäjä-kirja on muilta osiltaan ehdottoman paikkansapitävä. Kun seitsemästä nimestä neljän kotipaikka oli väärin, en kumminkaan jaksa ruveta selvittelemään muiden 19 pietarilaislistan nimen taustoja, sen tehköön joku muu. Itse teen mieluummin ihan uuden listan ja tarkistan kaikkien presidentinhallinnon kotisivulla mainittujen byrokraattien kotipaikat. Jos joskus ehdin.

Ja nyt tietysti joku löytää laskuvirheen tästä jutusta…