Kekkoselle kymmenen vuotta, Tujulalle teloitus

Leningradin alueella syntynyt sotamies Kekkonen oli asevelvollisena Vologdan varuskunnassa, mutta tuomittiin 19.12.1941 kymmeneksi vuodeksi työleirille ja menetti kansalaisoikeutensa vielä viideksi vuodeksi. Siis vuonna 1922 syntynyt Aleksandr Pavlovitš Kekkonen.

Vuonna 1920 syntynyt korpraali Ivan Andrejevitš Kekkonen sen sijaan kaatui 10.10.1941 ollessaan 71. kiväärijalkaväen divisioonan palveluksessa.

Leningradissa vuonna 1939 armeijan palvelukseen kutsuttu, Leningradin alueen Korpikylässä syntynyt Aleksandr Ivanovitš Kekkonen puolestaan ilmoitettiin kadonneeksi lokakuussa 1941. Hän oli silloin 99. tykistörykmentin palveluksessa.

Niin että nyt se on todistettu. Kekkonen oli Neuvostoliiton palkkalistoilla. Eikä vain yksi Kekkonen, vaan ainakin kolmetoista. Niin monta Kekkosta on nimittäin Venäjän puolustusvoimien virallisessa tietokannassa, johon on rekisteröity kaikki Suuressa isänmaallisessa sodassa kaatuneet tai kadonneiksi ilmoitetut neuvostosoturit.

Todennäköisesti Kekkosia oli rintaman itäpuolella huomattavasti enemmän kuin nämä kolmetoista, sillä kaiken järjen mukaan useimmat Kekkoset kuitenkin selvisivät sodasta hengissä.

Suomalaisia nimiä löytyy toki tietokannasta enemmänkin, eikä niitä tarvitse mitenkään erityisesti edes etsiä. Kaikki tietokannan tiedot on kytketty suoraan alkuperäisiin asiakirjoihin, jotka nekin saa näkyviin suoraan tietokoneen ruudulle. Eräästä näihin 13 Kekkoseen liityvästä asiakirjasta löytyy myös Eino Karhu, joka hänkään ei ole ihan se joka ensin tulee mieleen.

Suomessa eniten tunnettu Eino Karhu, Karjalan tasavallan kunniakansalainen ja Suomen kirjallisuuden tutkija, oli syntynyt Inkerin Hietamäellä 1923 ja kuoli ihan äskettäin Petroskoissa 84-vuotiaana. Tämä toinen Eino Karhu oli syntynyt Ljaž-ozeron kylässä eli ilmeisesti Läsijärvellä vuonna 1920, ja hänetkin tuomittiin Vologdan varuskunnan sotaoikeudessa kymmeksi vuodeksi työleiriin ja sen jälkeen vielä menettämään kansalaisoikeutensa viideksi vuodeksi.

Sen jälkeen sen enempää tästä Karhusta kuin myöskään vuonna 1922 syntyneestä Aleksandr Pavlovitš Kekkosesta ei liene kuultu mitään, sillä muuten he tuskin olisivat mukana Venäjän puolustusvoimien kadonneiden ja kaatuneiden tietokannassa.

Venäjän puolustusministeriön tietokanta julkistettiin tammikuun lopussa, mutta suuren yleisön tietoon se tuli Venäjällä pari päivää sitten, voiton päivän juhlinnan yhteydessä, kun muiden muassa radioasema Eho Moskvy kertoi siitä. Tietokannassa on tiedot liki 19 miljoonasta kaatuneesta tai kadonneesta neuvostoarmeijan soturista.

Toinen kiinnostava tietokanta on Memorial-järjestön lista Stalinin henkilökohtaisesti allekirjoittamista kuolemantuomioista. Sieltä löytyy esimerkiksi vuonna 1904 syntynyt Väinö Tujula, joka loikkasi Neuvostoliiton puolelle vuonna 1932 ja tuomittin vankileirille suomalaisena vakoojana. Vuonna 1934 Tujula oli jo ilmeisesti vapautettu, sillä tällöin hän NKVD:n tietojen mukaan otti yhteyttä Suomen lähetystöön, kertoi “toiminnastaan Neuvostoliitossa” eli kai oloista vankileirillä, ja “lähetystön avun turvin” yritti päästä takaisin Suomen puolelle, siinä kuitenkaan onnistumatta.

Tujula lähetettiin taas vankileirille, mutta vuonna 1937 hän onnistui pakenemaan Siperiasta, otti taaskin yhteyttä Suomen lähetystöön, ja piiloutui sinne. Lisäksi hän NKVD:n mukaan antoi Suomen sotilasattasea Varenille tietoja loikkareista “Tšeljabinskissa asuvan veljensä avulla”, ja valmisteli laitonta pakoa rajan yli.

Tujula piileskeli NKVD:n mukaan Suomen lähetystössä “pidätykseensä saakka”. Asiakirjoista ei käy ilmi, miten Tujula saatiin lähetystöstä ulos, mutta hänet teloitettiin joka tapauksessa Moskovassa 12.9.1938 vakoojana.