Svenska: Putin och Lukasjenko i sin radikala ungdom
Esperanto: Putin kaj Lukaŝenko en sia radikala junaĝo
Pari harvinaisen kiinnostavaa videopätkää on viime viikkoina kiertänyt venäjänkielisessä internetissä. Erityisen kiinnostavaa on panna pätkät vierekkäin ja miettiä, mitä Valko-Venäjällä ja Venäjällä on viimeisinä 12-14 vuonna tapahtunut, ja kuka voisi tällaisia puhua tätä nykyä.
Kun kaikki eivät osaa venäjää, olen tekstittänyt filmipätkät suomeksi tällä mainiolla dotsub.com-sivustolla.
Ensimmäisen filmin pääroolissa on Valko-Venäjän presidentti Aleksandr Lukašenko, joka tosin ei tuolloin vielä ollut presidentti, vaan ainoastaan presidenttiehdokas.
Vaalikampanjan aikana vuonna 1994 häntä ärsytti se, että Valko-Venäjän valtiollisessa televisiossa oli tehty organisaatiomuutos. Hänen mukaansa toimittajat pelkäsivät puhua totta, koska heitä siinä tapauksessa uhkasi työpaikan menetys. Hän lupasi, että jos hänet valitaan presidentiksi, mitään vastaavaa ei enää voisi tapahtua – hänen Valko-Venäjällään olisi valtiollisen television lisäksi olemassa myös yksityisiä kanavia.
Nyt tiedetään miten kävi – juuri niin kuin vaalilupauksille on tapana käydä. Vapaata televisiota ei Valko-Venäjälle koskaan tullut, nyt ei käytännössä enää ole vapaita lehtiäkään.
Toinen videopätkä on, mikäli mahdollista, vielä paljastavampi. Haastattelu Vladimir Putinin kanssa on tehty vuonna 1996. Kuukaudesta ei ole varmaa tietoa, mutta kaikesta päätellen tässäkin on kyse vaalikampanjasta. Tällä kertaa valitaan ilmeisesti Pietarin kaupunginjohtajaa kesällä 1996.
Vladimir Putin oli KGB:n palveluksessa vuoteen 1990. Sen jälkeen hän oli lyhyen aikaa Pietarin yliopiston hommissa, ja kesällä 1991 hänestä tuli kaupungin uuden pormestarin, liberaalin Anatoli Sobtšakin tärkeä avustaja. Seuraavissa vaaleissa vuonna 1996 Sobtšak ei menestynyt, ja Putin joutui jättämään paikkansa.
Hän sai pikapuoliin hommia presidentin kansliasta Moskovasta, sitten hänet valittiin KGB:n seuraajan FSB:n johtajaksi, kohta hän oli pääministeri ja uudenvuodenaattona 1999 hänestä tuli virkaa tekevä presidentti, kun Boris Jeltsin erosi etuajassa. Sen miten kävi auktoritääriselle mentaliteetille, josta Putin varoitteli, tiedämmekin jo.
No, kaikkihan me olemme joskus olleet nuoria ja radikaaleja.
PS: Ellei filmipätkiä näy tällä sivulla kyse saattaa olla selaimen asetuksista. Niitä voi yrittää katsoa myös suoraan täältä. Silloin on valittava ruudun alalaidasta oikea tekstityskieli.
Ett svar på ”Putin ja Lukašenko radikaaleina nuorina”
Ihan järkeviä puhuvat. Mitenkäs se olikaan, Leninkin vastusti sensuuria kun joutui itse sen kohteeksi, mutta valtaan päästyään lakkautti oppositiolehdet, taktiikkaa (sisällissota) vai strategiaa?
Eihän Putin mikään sananvapauden airut ole, mutta kyllä talouden vakauttamisella ja laillisuuden palauttamisella tiedotusvälineiden menestystäkin edistetään.