Vapauden aurinko vaihtui Staliniin

Ei laulusta voi sanoja ottaa pois, väittää venäläinen sananlasku. «Из песни слов не выкинешь.» Vaan kun voi.

Viime viikolla kuoli Sergei Mihalkov, joka kirjoitti sanat Neuvostoliiton kansallislauluun. Kolme kertaa. Ensimmäinen versio kertoi Stalinista, toinen vain Leninistä, ja kolmas Jumalasta. Viimeisellä kerralla maakin oli muuttanut nimeä.

Vaikka Mihalkov nyt onkin kuollut, vaikuttaa Stalin saaneen ikuisen elämän. Joku päivä ennen Mihalkovin kuolemaa avattiin Moskovassa perusteellisesti remontoitu Kurskajan metroasema. Asema on saanut takaisin vanhan ulkoasunsa. Se taas tarkoittaa muun muassa sitä, että tärkeimmät sanat Mihalkovin alkuperäisestä Neuvostoliiton hymnistä ovat taas kunniapaikalla: “Stalin meidät kasvatti…”.

Moskovan metron tiedottaja Pavel Suharnikov selitti, että kunnianosoitus Stalinile oli pantu takaisin seinälle “historiallisen oikeudenmukaisuden palauttamiseksi”. Voi kyllä ihmetellä mistä oikeudenmukaisuudesta on kyse. Varsinkin kun muistaa mikä teksti seinältä poistettiin jotta Stalinille saataisiin tilaa: “Vapauden aurinko loisti myrskypilvien lomitse…”

Sitä, kuka päätöksen Stalinin palauttamisesta oli tehnyt, ei tiedottaja halunnut kertoa. Moskovan kaupunginneuvostolta ei ainakaan kukaan ollut kysynyt mitään. Sen sijaan tiedottaja osasi sanoa, että kunnianosoituksia Stalinille on tulossa takaisin muillekin metroasemille.

Itse kävin Kurskajan metroasemalla viimeksi keväällä 2008. Ei se asema silloin mitenkään hirveän rapistuneelta vaikuttanut, päinvastoin sen verran komealta, että otin siitä tämän kuvan, josta näkyy mitä seinällä luki ennen restaurointia. (Koko kuva täällä.)

Myös tämä vapauden auringosta kertova tekstipätkä tulee kyllä Neuvostoliiton hymnistä.

Vuoteen 1943 saakka ei Neuvostoliitolla ollut mitään kansallislaulua, sen asemesta käytettiin ylikansallista Internationaalia. Sodan aikana isänmaallisille lauluille syntyi kysyntää, ja äskettäin edesmennyt Sergei Mihalkov kirjoitti ensimmäisen version Neuvostoliiton hymnistä.

Suomennos alkaa sanoilla “Oi suuri ja mahtava Neuvostoliitto…”, mutta alkukielellä ensimmäiset sanat ovat suurin piirtein “Vapaiden tasavaltojen ikuinen liitto…” No, siitä vapaudesta voi kyllä olla monta mieltä, ja ikuisuudenkin kanssa taisi olla vähän niin ja näin.

Kurskajan metroaseman teksti tulee toisesta säkeistöstä, joka venäjäksi menee näin:

Сквозь грозы сияло нам солнце свободы,
И Ленин великий нам путь озарил:
Нас вырастил Сталин — на верность народу,
На труд и на подвиги нас вдохновил!

Suomeksi suunnilleen: Myrskypilvien välistä meille loisti vapauden aurinko, ja suuri Lenin kirkasti tiemme. Stalin kasvatti meidät olemaan uskollisia kansalle, hän innoitti meidät työhön ja sankaritekoihin.

1950-luvun puolivälissä sanat Stalinista katosivat metroaseman seinältä, ja niiden tilalle tuli Lenin vapauden aurinkoineen. Itse kansallislaulun sanoja ei muutettu, laulu vain esitettiin jatkossa orkesteriversiona aina vuoteen 1977, jolloin Sergei Mihalkov kirjoitti uuden, stalinittoman versionsa. Uusi teksti ei myöskään ollut yhtä sotainen kuin vuoden 1943 versio.

Näin se meni:

Сквозь грозы сияло нам солнце свободы,
И Ленин великий нам путь озарил:
На правое дело он поднял народы,
На труд и на подвиги нас вдохновил!

Tai suomeksi jotakuinkin näin: Myrskypilvien välistä meille loisti vapauden aurinko, ja suuri Lenin kirkasti tiemme. Hän nostatti kansat oikean asian puolelle, hän innoitti meidät työhön ja sankaritekoihin.

Nyt sankaritekoihin ei siis enää innoitakaan Stalin, vaan Lenin. Mutta vuonna 1991 ikuinen liitto meni bänks ja koko hymni heitettiin historian tunkiolle. Sen tilalle tuli ihan toinen kappale, Glinkan “Isänmaallinen laulu“.

Glinkan kansallislaulu esitettiin ilman sanoja. Ainakin minä saan siitä vieläkin kylmiä väreitä. Osaksi ehkä siksi, että se on paljon kauniimpi eikä niin ylenmääräisen pramea kuin neuvostohymni. Mutta ennen kaikkea siksi, että se muistuttaa minua 90-luvun alusta, kun Glinka edusti uutta, demokraattista Venäjää, kun se aloitti Venäjän radion lähetykset, ja kun se soitettiin elokuun 1991 epäonnistuneen kaappausyrityksen jälkeen.

Vaan Vladimir Putinin tultua valtaan tunkiolle joutikin Glinka. Mihalkov sai kirjoittaa vielä yhdet sanat Neuvostoliiton hymniin, joka nyt sai nimekseen Venäjän hymni:

От южных морей до полярного края
Раскинулись наши леса и поля.
Одна ты на свете! Одна ты такая —
Хранимая Богом родная земля!

Eli suomeksi näin: Etelän meriltä pohjolan maille ulottuvat meidän metsämme ja peltomme. Sinä olet ainoa maailmassa! Vain sinä olet sellainen, Jumalan varjelema, rakas kotimaa!

Kurskajan metroasemalta eivät Stalinin kuoleman jälkeen hävinneet ainoastaan Stalinista kertovat sanat. Jäljittä katosi myös suuri Stalinin patsas oman kupolikattonsa alta. Viime vuosina patsaan paikalla oli pieni apteekkikioski. Kai Stalinin jäljiltä troppeja tarvittiinkin.

Nyt on kioski hävinnyt, mutta Stalinia ei ole palautettu paikoilleen – “patsasta ei löytynyt”, selittelee metron väki. Huono selitys, olisivat sitten tilanneet uuden. Ei kai niitä vanhoja kirjaimiakaan mistään nurkkakaapista löydetty, С-Т-А-Л-И-Н. Ihan uusilta näyttävät.

Mihalkov on kuollut, mutta hänen sanansa elää.

Lisää aiheesta:

Dela detta:

Relaterade

Av Kalle Kniivilä