Suomessa on arveltu, että venäläisiä turisteja kannattaa päästää maahan, koska täällä heillä on mahdollisuus saada todenmukaista tietoa Ukrainan sodasta. Taitaa olla turha toivo. Tuskin venäläisten päätä Ylen venäjänkielisillä uutisilla käännetään, elleivät he sitä itse halua kääntää.
Kaikista kielloista ja sensuurista huolimatta todenmukaista tietoa on Venäjänkin puolella rajaa nimittäin yhä saatavissa yllin kyllin kaikille jotka siitä ovat kiinnostuneita. Kiinnostusta vain ei oikein tahdo löytyä.
Suuri osa venäläisistä yrittää tietysti elellä kuin koko sotaa ei olisi olemassakaan. Jotkut harvat vastustavat sitä avoimesti kaikista riskeistä huolimatta. Yllättävän moni vaikuttaa kuitenkin aktiivisesti etsiskelevän nimenomaan sellaista tietoa, joka näyttää tukevan valtion virallista linjaa: länsi on paha, Venäjä on hyvä ja syy Ukrainan sotaan löytyy Atlantin länsipuolelta.
Latviassa ilmestyvä Meduza on yksi parhaista venäjänkielisiä uutissivustoista. Se on tietysti Venäjällä julistettu ulkomaiseksi agentiksi ja pääsy sivustolle on estetty, mutta tavalla tai toisella Meduzan tekstejä silti tihkuu Venäjän digitaalisen rautaesiripun läpi. Meduzalla on päivittäinen uutiskirje, jota levitetään sensuurin ohi sähköpostitse.
Optimismin puuskassa päätin lähettää uutiskirjeen nyt jo entiselle venäläiselle ystävälleni Andreille häntä valistaakseni. Tulos oli mielenkiintoinen, mutta kaverini päätä en saanut kääntymään.
Andrei on minulle tuttu jo 1990-luvun alusta, kun olin Moskovassa Kansan Uutisten kirjeenvaihtajana, eli reilusti kolmekymmentä vuotta. Elokuun vallankaappausyrityksen aikana 1991 Andrei oli mukana puolustamassa Moskovan Valkoista taloa ja Boris Jeltsinin johtamaa Venäjän uudistusmielistä hallitusta. Vastapuolella oli Janajevin juntta jota tuki KGB:n johto.
Nyt valtaa pitää Venäjällä Putinin juntta, jota Janajev epäilemättä tukisi, ellei olisi kuollut keuhkosyöpään jo toistakymmentä vuotta sitten. Juntan puolella tuntuu tällä kertaa olevan myös Andrei – mutta mieltään hän ei tunnusta missään vaiheessa muuttaneensa. Venäjän hallitus oli hänen mukaansa 1990-luvulla aivan liian amerikkalaismielinen. Ukrainan sodassa Yhdysvallat on tieten tahtoen houkutellut Venäjän loukkuun, Andrei väittää.
Meduzan uutisista hän ei perusta, koska ne hänen mielestään ovat pelkkää propagandaa, jonka tarkoituksena on tuhota Venäjä.
Samanlaista propagandaa ovat hänen mukaansa myös BBC:n uutiset – ja olisivat tietysti myös Ylen venäjänkieliset uutiset, jos hän niitä sattuisi vaikkapa Suomen-matkalla näkemään.
Venäjän omat uutiset ovat toki propagandaa nekin, hän myöntää. Propagandan asemesta Andrei sanoi olevansa kiinnostunut vain tosiasioista. Mutta Andrein luettelemat ”faktat” ovat pelkkiä sekavia väitteitä, joiden ainoana tarkoituksena on asettaa aidot tosiasiat epäilyksenalaisiksi. Kun tällaista höttöä kasaa yhteen riittävän määrän, syntyy vaikutelma, ettei mitään objektiivista todellisuutta ole olemassakaan, tai ainakaan sitä ei kukaan koskaan voi saada selville.
Juuri tähänhän Venäjän propaganda on jo vuosia pyrkinyt. Eivät useimmat venäläiset usko kaikkea, mitä televisiossa heille kerrotaan, eikä heidän tarvitsekaan. Tärkeintä on, etteivät he usko mihinkään. Kaikki on pelkkää propagandaa, joten jokainen saa valita oman totuutensa. Silloin tietysti valitaan se totuus, joka tuntuu mukavimmalta. Venäjä on uhri, todelliset syylliset kaikkeen löytyvät jostakin muualta.
Mutta ei Venäjä ole ainoa maa, jossa ikävät tosiasiat yritetään julistaa olemattomiksi. Amerikassa on päästy presidentiksi asti leimaamalla kaikki ikävältä tuntuva valeuutiksiksi. Ei Pohjoismaidenkaan politiikasta puutu populisteja, jotka keksivät ”faktoja” tarpeen mukaan, koska ”näin nämä asiat koetaan”.
Vaan väittivätpä populistit mitä tahansa, todellisuus on siitä huolimatta olemassa. Maapallo on pyöreähkö, kaksi plus kaksi on neljä ja Venäjän asevoimat käyvät Ukrainassa brutaalia hyökkäyssotaa, jolle ei ole mitään oikeutusta.
Faktat eivät kuitenkaan välttämättä ole mukavia, eivätkä kivat ihmiset aina ole oikeassa. Kun ummistamme silmämme ikäviltä asioilta oman maamme historiassa ja nykypäivässä – tai pyrimme aina selittämään ne parhain päin – unohdamme, että kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen.
