Ikäviä asioita ei tarvitse kuulla, jos mölisee itse jotain kovalla äänellä ja läpsyttää samalla korvia kämmenillään. Juuri näin Venäjällä nyt toimitaankin. Mölinässä auttaa toki valtion propagandaa syytävä televisio ja korvien läpsyttelyssä valtion sensuurivirasto Roskomnadzor, joka blokkaa soraäänet netistä.
Suuri osa venäläisistä ei tosin edes halua tietää, mitä Ukrainassa itse asiassa tapahtuu. On helpompi elää, kun luottaa valtion viralliseen totuuteen, jonka mukaan Venäjä on Ukrainassa rauhantekijänä, vapauttamassa sorrettua kansaa natsien ikeestä.
Ukrainanvastaista propagandaa on Venäjän televisiosta tullut lähes jatkuvalla syötöllä jo yli kahdeksan vuotta, ja se jättää toki jälkensä. Kun Kremlistä nyt kerrotaan, että meneillään on ”erikoisoperaatio” Ukrainan vapauttamiseksi, monet venäläiset ovat valmiita uskomaan. Täydestä näyttävät menevän myös väitteet, joiden mukaan Venäjän joukot hyökkäävät vain sotilaskohteisiin, ja jos vaikka väestönsuojana toiminut teatteri Maripolissa sattuu räjähtämään tuusan nuuskaksi, syyllisiä ovat tietenkin Ukrainan natsijoukot, jotka tappavat siviilejä mustamaalatakseen venäläisiä rauhanjoukkoja.
Sotaahan Ukrainassa ei virallisesti käydä, joten sodasta ei saa puhua, ja etenkään sitä ei saa vastustaa. Valtiontelevisiossa väitetään nyt vakavalla naamalla, että kielletty iskulause “Ei sodalle!” on natsipropagandaa – näin luki kuulemma lentolehtisissä, joita natsit suuren isänmaallisen sodan aikana pudottelivat piiritettyyn Leningradiin. Ainoa oikea, isänmaallinen iskulause on “Za mir”, “Rauhan puolesta”. Ja juuri tätä tarkoittaakin ”erikoisoperaation” tunnusmerkiksi noussut Z-kirjain, jonka muotoon päiväkotilapsiakin nyt asetellaan todisteeksi siitä, että kansan syvät rivit seisovat yhtenä miehenä Venäjän rauhanjoukkojen takana.
Sama Z-kirjain käydään tuhrimassa ”kansanpettureiksi” todettujen rauhanoperaation vastustajien kotioviin. Vastikään liian vapaamielisenä lakkautetun Eho Moskvy -radioaseman entisen päätoimittajan Aleksei Venediktovin kotiovi koristettiin Ukrainan vaakunalla, johon oli lisätty saksankielinen sana Judensau – jutkusika. Oven eteen oli jätetty irti leikattu sian pää. Näin etenee rauhanoperaatio Ukrainan vapauttamiseksi natseista.
Lukuisat mielipidetiedustelut osoittavat, että suuri enemmistö venäläisistä kysyttäessä sanoo tukevansa ”erikoisoperaatiota”. Toisin kuin Krimin valtaus vuonna 2014, nyt meneillään oleva operaatio ei kuitenkaan ole saanut kansaa kaduille riemuitsemaan. Pikemminkin suuri osa venäläisistä vaikuttaa tekevän kaikkensa ollakseen huomaamatta, että mitään erityistä ylipäätään on meneillään. Jos se ei onnistu, nettiin jaetaan ”todisteita” siitä, että todellisia pahiksia ovat ukrainalaiset itse.
Kaikenlainen mölinä kelpaa, kun korvat on tukittava siltä ikävältä tosiasialta, että oma maa nyt käy raakaa hyökkäyssotaa, joka on jo tappanut tuhansia siviilejä ja ajanut miljoonia pakoon kodeistaan. Harva tietysti haluaa tunnustaa itseään sotaan syylliseksi, joten syylliset on etsittävä muualta – ja lännestähän ne aina löytyvät.
Vielä vaikeampi on tunnustaa omaa poikaa murhamieheksi. Monet ukrainalaiset ovat sodan alettua lopullisesti katkaisseet välinsä venäläisiin sukulaisiinsa, nämä kun mieluummin uskovat valtiontelevision valheita kuin omia sukulaisiaan.
Ukrainan viranomaiset ovat julkaisseet videoita, jossa sotavangeiksi jääneet venäläispojat ovat saaneet soittaa kotiin. Usein omaiset kieltäytyvät uskomasta, että Ukrainassa tosiaan käydään sotaa ja tapetaan siviilejäkin, vaikka oma poika sen heille kertoo.
Saksalaisen yleisradioyhtiön Deutsche Wellen venäjänkielinen toimitus teki äskettäin puhelinhaastattelun Ukrainassa kaatuneen venäläisen sotilaan äidin kanssa. Äiti katsoi pojan kaatuneen rauhan puolesta:
– Jos me emme olisi jysäyttäneet pommeilla niin ukrainalaiset olisivat jysäyttäneet meitä. Kyllä siellä varmaan piti jysäyttää. Se oli ainoa vaihtoehto. Ei kukaan tietysti tällaista odottanut. Mutta nyt, kun niin paljon poikia on kaatunut, ei pysähtyäkään enää voi. Pitää jatkaa. Voittoon asti.
Voitonpäivää vietetään Venäjälla 9. toukokuuta, ja sitä ennen Putin haluaa varmaan tavalla tai toisella julistaa voittaneensa tämänkin sodan. Mutta miten? Moni Venäjälläkin toivoo, että tappaminen loppuisi heti ja Ukraina jätettäisiin rauhaan, mutta pelkästä poikkipuolisesta sanastakin voi nyt joutua telkien taakse. Ei siis ihme, että useimmat pitävät suunsa supussa tai toistelevat Putinin valheita.
Sitä suurempi merkitys on niillä harvoilla venäläisillä, jotka uskaltavat osoittaa mieltään sotaa vastaan ja levittää tietoa siitä, mitä Ukrainassa todella tapahtuu. Jo muutama Kremlin kuorosta poikkeava soraääni voi saada muutkin miettimään, miksi taisteluita käydään Kiovan esikaupungeissa jos hyökkääjänä oli Ukraina, tai miksi sorrettuja venäjänkielisiä Ukrainassa puolustetaan pommittamalla heidän kotinsa sorakasaksi.
