Pommi räjähti ravintolassa Nevan rannalla Pietarin kaupungissa, paikassa jossa Yliopiston rantakadun nimi muuttuu Luutnantti Schmidtin rantakaduksi. Tästä kulki rämä bussi opiskelija-asuntolasta yliopistolle, kun luin venäjää silloisen Leningradin valtionyliopistossa 1980-luvun lopulla.
Kukapa olisi silloin uskonut, että Venäjä vuonna 2023 kävisi sotaa Ukrainaa vastaan? Puhumattakaan siitä, että Venäjän vankiloista värvättäisiin rintamalle murhamiehiä, jotka ylpeinä esittelevät, kuinka ukrainalaiselta sotavangilta leikataan pää poikki.
Näitä murhamiehiä rantakadun ravintolaan oli kokoonnuttu kehumaan.
Sotaintoilija Maksim Fomin, jonka ravintolassa räjähtänyt pommi tappoi, oli alkujaan itäukrainalainen pankkirosvo. Vladlen Tatarskin nimellä paremmin tunnetulle Fomille kävi todellinen onnenpotku, kun hän Venäjän aloittaman sodan kaaoksessa vuonna 2014 pääsi pakenemaan itäukrainalaisesta vankilasta.
Fomin liittyi oitis Venäjän tukemiin kapinallisjoukkoihin. Sodittuaan muutaman vuoden ajan Ukrainan laillista hallitusta vastaan hän siirtyi Venäjälle, jossa ryhtyi intomielisesti Venäjän sotaa ylistäväksi kirjailijaksi ja bloggaajaksi.
Kuuluisa hänestä tuli syksyllä 2022 Venäjän sotatoimien räyhäpäisestä arvostelusta. Hänen mukaansa Venäjän joukot eivät käyttäneet tarpeeksi kovia otteita Ukrainan kukistamiseksi. Fomin katsoi, että hänen kotimaataan ryöstettiin, raiskattiin ja tuhottiin aivan liian lepsusti.
Sodanlietsoja sai kunniakseen järjestetyissä iltamissa lopulta omaa lääkettään, kun häntä itseään esittävä kipsipysti räjähti hänen sylissään, repäisi kädet irti ruumiista ja tappoi miehen. Rintakuvan ravintolaan tuonut nainen pidätettiin jo seuraavana päivänä, mutta siitä ei ole tietoa, kuka terroriteon tilasi – vihamiehiä Fominilla lienee ollut sekä Venäjällä että Ukrainan puolella.
Ravintola, jossa pommi räjähti, kuuluu lisäksi kiertoteitä pahamaineisen Wagner-ryhmän omistajalle, Putinin kokkinakin tunnetulle Jevgeni Prigožinille, joka on riidoissa sekä Venäjän puolustusministeriön että Pietarin kaupunginjohtajan kanssa.
Kuka pommin sitten Fominin kipsipäähän piilottikin, räjähdys aivan Pietarin keskustassa osoittaa, että Venäjän yhdeksän vuotta sitten Itä-Ukrainassa alulle panema kaaos on nyt tulossa takaisin kotiinsa. Donetskissa ja Luhanskissa liian omapäisiä sotaherroja on jo vuosikausia raivattu syrjään pommein ja kranaatein, nyt kukaan ei ole turvassa Venäjälläkään.
Venäjän duuma piti sotaintoilija Fominin kunniaksi hiljaisen hetken. Vladimir Putin palkitsi hänet kuoleman jälkeen urhoollisuusmitalilla. Kuolleena hänestä onkin epäilemättä Putinille enemmän hyötyä kuin elävänä.
Mutta kunnianosoitukset eivät peitä sitä tosiasiaa, että sota on nyt tullut lähelle tavallisia venäläisiä. Vain Fomin kuoli pommin räjähdyksessä, mutta haavoittuneita oli kymmeniä, myös useita lapsia.
Sota on ikävä asia, jota useimmat venäläiset eivät mieluiten mieti ollenkaan. On helpointa ajatella, että sotaa käydään jossakin kaukana, meitä se ei koske eikä meillä ole sen kanssa mitään tekemistä.
Yksi ja toinen venäläinenkin on silti salassa tyytyväinen, että Fomin sai ansaitsemansa lopun. Kukaan hänen iltamiinsa osallistunut ei ollut syytön – loukkaantuneet syyttäkööt itseään, jotkut sodan vastustajat julistavat. Ääneen tällaista ei toki juuri Venäjän rajojen sisäpuolella kannata sanoa, ellei tahdo telkien taakse.
Sotaintoilijat taas jahtaavat nyt pettureita ja paasaavat, että syyllisiä Fominin kuolemaan ovat sodan vastustajat, heidät tässä pitäisi räjäyttää tuusan nuuskaksi. Ja ties vaikka kohta räjäytettäisiinkin.
Vielä muutama vuosi sitten vallanpitäjiä saattoi Venäjällä varovasti arvostella julkisestikin. Nyt kannattaa pitää suu supussa pienessä piirissäkin. Sen sai juuri kokea pietarilainen Oleg Belousov, joka jutteli netissä kaverinsa Sergej Tšmyhunin kanssa Butšan tapahtumista. Tšmyhun piti Venäjän asevoimien toiminnan moittimista epäisänmaallisena ja ilmiantoi kaverinsa poliisille. Belousov tuomittiin viiden ja puolen vuoden vankeuteen ”valeuutisten” levittämisestä.
Moni pitää toki tällaisen rangaistuksen pelottamana suunsa entistä tiukemmin kiinni. Mutta joku voi ajatella, että yhtä hyvin voi sitten räjäyttää vaikka pommin, jos vankilaan joka tapauksessa joutuu. Vaikka tilanne Venäjällä päällisin puolin voi vaikuttaa vakaalta, sota on läsnä kaikkialla. Rintamalta ei tule vain kaatuneita, sieltä palaa myös murhamiehiä aseita mukanaan. Ensimmäiset verityöt kotirintamalla on jo nähty.
Sodan tarkoituksena on Venäjän suurvalta-aseman pönkittäminen, mutta Venäjänkin ainoa todellinen toivo on nyt siinä, että Ukrainan siirtomaasota hävitään mahdollisimman nopeasti ja perusteellisesti.
Jos historiasta voi jotain oppia, niin sen, että hävitty sota voi johtaa mullistaviin muutoksiin yhteiskunnassa. Voitettu sota harvemmin.
