Monien mielstä alamäki alkoi jo 70-luvun lopulla. Mutta Vladimir Putinin kahdeksanvuotisella valtakaudella useimpien venäläisten elintaso on noussut. Kukaan ei halua takaisin kaootisen 90-luvun hyperinflaatiota, romahtavia pankkeja ja mumisevaa presidenttiä joka valtiovierailulla saattaa ruveta johtamaan kunniavartioston sotilasorkesteria.
Siksi Vladimir Putin on Venäjällä suosittu, ja siksi hänen tukipuolueensa Yhtenäinen Venäjä saa sunnuntain parlamenttivaaleissa suurvoiton.
Putin on kylläkin kiristänyt ruuveja monta kierrosta, poistanut kuvernöörinvaalit kokonaan, hiljentänyt kriittiset tiedotusvälineet ja käyttänyt oikeusjärjestelmää valikoivasti saadakseen pois kuvioista ne kiusalliset oligarkit, jotka eivät halua tanssia hänen pillinsä mukaan. Ja se on monien venäläisten mielestä ihan hyvä juttu.
Viimeksi torstaina tuomittiin Lontooseen jo aikoja sitten paennut oligarkki Boris Berezovski poissaollessaan kuuden vuoden vankeuteen kavalluksesta, johon oikeus katsoi hänen syyllistyneen 90-luvulla.
Oikeudenkäynti Berezovskia vastaan kolme päivää ennen parlamenttivaaleja on hyvä tapa muistuttaa äänestäjiä vanhoista pahoista ajoista, jotka he mieluiten jo unohtaisivat. 90-luvulla Venäjän valtiokoneisto oli hajoamispisteessä, olemattoman kehnot palkat ja eläkkeet maksettiin kuukausia myöhässä, ja kaikki oli kaupan.
Nyt ei ole niin, toistelee Putin vaalikampanjassaan, samalla kun hän pelottelee kansaa liberaalin opposition “šakaaleilla”, jotka hänen mielestään kulkevat ulkomaisten vihollisten talutusnuorassa ja haluavat saada takaisin 90-luvun heikon Venäjän.
Ja toki Venäjän valtio ja Venäjän talous ovat voimistuneet. Venäjän kansantuote on noussut yli 50 prosenttia sen jälkeen kun Putin nousi valtaan. Toinen kysymys on sitten se kuinka paljon Putinia on tästä kiittäminen.
Venäjän talous on ollut täysin riipuvainen öljyn viennistä aina 70-luvulta saakka, ja öljyn hinnan lasku 80-luvun alussa oli yksi tärkeä syy Neuvostoliiton hajoamiseen. Neuvostohallitus alkoi ottaa ulkomaista lainaa kiihtyvään tahtiin, ja muutaman vuoden kuluttua öljyn vientitulot eivät enää riittäneet juuri muuhun kuin lainan korkoihin. Talous luhistui täysin ja kansan pankkitileille keräämät säästöt häipyivät kuin tuhka tuuleen.
Jeltsinin liberaalit hallitukset yrittivät uudistaa taloutta, mutta niidenkin oli uudistusten tuloksia odottaessaan täytettävä valtion budjetin musta aukko lainarahalla. Öljyn hinta laski lisää, ja elokuussa 1998 valtio ilmotti, ettei se enää voi maksaa lainojaan. Rupla luhistui, pankkeja kaatui ja monet menettivät säästönsä toiseen kertaan.
Vladimir Putinilla on ollut enemmän onnea öljyn hinnan suhteen. Sen jälkeen kun hänestä syksyllä 1999 tuli pääministeri öljyn maailmanmarkkinahinta on noussut nelinkertaiseksi. Kun kaksi kolmasosaa Venäjän viennistä koostuu öljystä ja kaasusta, ei ole mikään ihme että useimpien venäläisten elintaso on noussut ja että valtio nyt voi maksaa eläkkeet ajallaan.
Vladimir Putinin suuri saavutus on se, että hän on öljyrahoilla onnistunut voitelemaan Venäjän ruosteisen valtiokoneiston toimintakuntoon. Mitään suuria talousuudistuksia hän ei ole uskaltautunut toteuttamaan, pikemminkin hän on monissa asioissa nojautunut yhä enemmän vanhoihin neuvostoaikaisiin kokemuksiin. Se on ihan hyvä, ja huonomminkin olisi voinut käydä, ajatelevat monet venäläiset.
Sydsvenskan 30.11.2007
Grafiikka: Roger Brinck/Sydsvenskan
Lisää aiheesta:
