Enää eivät suomalaiset halua itseään muistutettavan siitä, kuinka suuri osa Suomen kulttuurista on saanut muotonsa niiden kuuden vuosisadan seurauksena, joina nyky-Suomen alue kuului Ruotsin valtakuntaan. Se joka tällaisia puhuu on heti pakkoruotsihuora.Fortsätt läsaRuotsihuoria emme muuten ole
Etikett: Ruotsi
På svenska Håkan Juholt on tuonut kehnon ilman mukanaan Ruotsista. Eduskuntavaalien ennakkoäänestys on juuri alkanut, ja demarien punaisen vaalimökin katto ropisee mukavasti Helsingin rautatieaseman kyljessä. Håkan Juholtin tehtävä ei ole helppo. Viharakkaus on varmaan paras sana kuvaamaan valtakunnan entisessä itäosassa vallitsevaa suhtautumista Ruotsiin ja ruotsin kieleen. Suomen kansallislauluhan kirjoitettiin alun perin ruotsiksi. Ensimmäinen suomeksi kirjoitettu…Fortsätt läsaRakas, vihattu naapuri
Mitähän se ruotsinsuomalainen kulttuuri oikein mahtaa olla? Kyselin kimppakyydissä ruotsalaiselta työkaverilta, ja hän arveli, että ainakin siihen tuntuu kuuluvan sauna, kun minä kerran pari kertaa viikossa kehun että tänään on taas sitten saunailta. Puukoista ja viinasta ei kai kohteliaisuttaan maininnut. Sama kaveri on muuten ihan omin päin opetellut sanomaan “Missä sijaitsee lähin nakkikioski?”, suomalainen opiskelijakaveri…Fortsätt läsaRuotsinsuomalaista kulttuuria etsimässä
Tuli ihan muihin asioihin liittyvään blogitekstiin tällainen, Saran nimellä allekirjoitettu kommentti: Ihan muusta asiasta. Luin Voima-lehdestä Satu Hassin sanoja: “Pari vuotta sitten eräs keskieurooppalainen totesi, että siirtyessään Ruotsista Suomeen havaitsee järkyttävän suuren kulttuurieron, melkein yhtä ison kuin jatkaessaan matkaa Suomesta Venäjälle.” Ja sitten lueteltiin mitkä asiat ovat Suomessa huonommin kuin Ruotsissa: Suhtautuminen sukupuoliseen häirintään, rakentamisen…Fortsätt läsaSuomi kaipaa kehuja
Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen oli pakko ostaa. Kirja kuulosti hauskalta, ja vaikutti siltä, että se voisi koskettaa ruotsinsuomalaista. Kirjan luettuani voin todeta, että se olisi voinut olla paremminkin kirjoitettu, mutta toki se ajatuksia herätti. Kai yksi ja toinen silloin tällöin kaipaa jonnekin muualle kuin sinne missä on. Ja muistuipa mieleen, että tunnen yhden ihan oikeankin suomalaisen,…Fortsätt läsaVadelmaveneellä sinne missä meitä ei ole
Euroviisuista on jo aikaa, mutta eipä ole monikaan huomannut, että ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa tämän kilpailun voitti suomeksi esitetty kappale. Ai että miten niin? No, kuunnelkaa vaikka. Selvää suomeahan tuo oli. Ainakin melkein. Ja nauhoituksen teki viisuvoittaja Marija Šerifović itse, jo kauan ennen kilpailua. Itse kilpailussa kappale tosin sitten jostain syystä esitettiin serbian kielellä, mutta mitäpä…Fortsätt läsaSuomiko voitti taas?
Voisi melkein luulla että landskronalainen Marko Huttunen on osa Gringo-lehden mainoskampanjaa. Tai että Gringo-lehden suunnittelema Landskronan toimitus on osa Marko Huttusen mainoskampanjaa. Ainakaan minä en ollut kuullut kummastakaan ennen kuin Huttunen keksi lähettää lehdistötiedotteen jossa hän käski Gringo-lehden pysyä siellä missä pippuri kasvaa, eli siis Tukholman mutakuonolähiöissä. Omalla kotisivullaan, jonka osoite tietysti on huttunen.se, Huttunen…Fortsätt läsaGringo-Huttusen vaaralliset sanat
Landskronassa on taas ruvettu keksimään neliskulmaista pyörää, vaikka tieteelliset tutkimukset ovat jo moneen kertaan osoittaneet, että pyöreä pyörä pyörii paljon paremmin. Eli siellä on taas kerran kouluviranomaisten päähän pälkähtänyt, että kielletäänpä lapsia puhumasta muita kieliä niin oppivat ainakin ruotsia. Eikös tämän asian pitänyt jo olla monta kertaa käsitelty? No, kai se pitää paikkansa, että kaikki…Fortsätt läsaLandskronan neliskulmainen pyörä
On se kumma kun vanhoja ruotsalaisia perinteitä ei enää kunnioiteta missään. Ei edes meillä kotona. Ei ollut uudenvuodenpöydässä silliä, ei janssoninkiusausta, ei edes prinssimakkaroita. Vaan pitsaa, sellaista maahanmuuttajien pöperöä. Vaikka mitäpä siitä valittamaan kun itse sen pitsan lasten kanssa paistoin, ja hyvältä maistui. Olihan tuota janssoninkiusaustakin tullut jo joulupyhinä syötyä maha täyteen. Vaan siitä pitsasta…Fortsätt läsaPitsaa ja muuta perinneruokaa
Se on sitten Nobel-päivä. Viimeinkin, eli äntligen, niin kuin Ruotsissa on tapana sanoa. Kerrankin on se sana paikallaan, kun puhutaan kirjallisuuden Nobel-palkinnosta. Sattui nimittäin sellainen kirjailija, jolta minäkin olen lukenut edes yhden kirjan, ja vielä aika äskettäin. Orhan Pamuk siis. Pamukin romaani Lumi ilmestyi suomeksi jo toissa vuonna, ja sain päähäni tilata sen kirjastosta kun…Fortsätt läsaTurkin lumi suomeksi ja ruotsiksi
Tässä muutama päivä sitten, kun olin taas tavan mukaan viemässä 8-vuotiasta Alvaa ratsastamaan, kuulin yllättäen jonkun puhuvan suomea. Täällä Skoonessa ei suomea kuule ihan joka päivä, mutta vielä yllättävintä oli se, että suomen puhuja oli tuttu nelikymppinen mies, jonka tytär on samassa ratsastusryhmässä Alvan kanssa. Tapaan miehen melkein joka torstai ainakin ohimennen, ja joku sana…Fortsätt läsaPassit ja piilosuomalaiset
Tänne Ruotsinmaalle tuli muutettua ensimmäistä kertaa jo parikymmentä vuotta sitten, mutta vasta nyt meikäläinen saa käydä äänestämässä valtiopäivävaaleissa. Tai olisi tietysti saanut jo monta kertaa, jos olisi raskinut luopua leijonakantisesta, vaan Ruotsin passi alkoi tuntua kiinnostavalta vasta kun kaksoiskansalaisuus oli hyväksytty molemmissa maissa eikä enää tarvinnut valita. Molempi parempi. Vaaleissa sen sijaan täytyy valita, siitä…Fortsätt läsaValitako vaiko eikö valita?